Bako National Park

"Ja niin he lähtivät viidakkoon....."

Torstaina pakkasimme pienemmän päivärinkkamme ja kameralaukun viidakkokuntoon, hyppäsimme paikallisbussiin ja suuntasimme kohti Bako National Parkia. Paikallisbussit tuntuvat kulkevan varsin luotettavasti ja ovat huokeita kulkupelejä, suositeltavaa siis taksien tms sijaan.

Bussi nro 1 päätepysäkki on Bakon ”satamassa”. Satamassa maksetaan 10 rm sisäänpääsymaksu puistoon (2,5 euroa) ja hankitaan venekuski, joka vie halukkaat itse luonnonpuistoon. Veneestä ja sen kunnosta riippuen matka kestää noin 15min tai enemmän. Venematka maksaa noin 45-50rm, sen voi jakaa muiden matkailijoiden kanssa, minimissään kuitenkin 9rm per henkilö.

Ja näin täällä toivotetaan vieraat tervetulleiksi :)

Heti puistoon saavuttuamme näimme silverleaf apinan, joka rapsutteli itseään ja vietti eloaan ihmisistä mitään välittämättä. Näitä apinoita emme nähneetkään muita kuin tämän yhden kappaleen. Sen sijaan pirulaiset makakit (aka varastelevat paskiaiset) kyllä näyttäytyivät ja kuuluivat leirintäalueen ympäristössä. Tavaroistaan saa pitää todella kiinni ja uhitella näille pikkurosvoille tai muuten ne vievät minkä irti vain saavat. Kerran jouduin oikeasti väittelemään yhden tapauksen kanssa, joka oli tulossa hengailemaan samaan ruokapöytään meidän kanssa, minä mäiskin apinaa kohti rätillä (The Rätistä on moneksi) ja makaki näytteli hampaitaan ja yritti pitää paikkansa, minä voitin.

Silverleaf

 Kanttiinin takana hengaili suurehko pit viper.

Emme heti päässeet tutustumaan loisteliaaseen majoituspalatsiimme, koska sisäänkirjautuminen on vasta klo 14.00. Jätimme rinkan säilytykseen ja lähdimme pienelle noin tunnin suuntaansa kestävälle reitille. Hauskaa tässä on se, että reitti oli suuntaansa vain 800 metriä! Arvioitu matka-aika sen patikoimiseen TUNTI! Maasto oli aika-ajoin todella vaikeakulkuista. Huh huh, reisissä tuntui ja pohkeita pakotti kun lähes koko tunti oli yhtä ylösalas kiipeilyä. Kiitokset Enervit energiatuotteiden (kiitos Riku!) matkanteko ei vienyt kaikkia mehuja.

Ensimmäisellä reitillä ”Paku”

Paku beach

Ei pojasta polvi parane tässä paikassa! Tuosta suloisesta lapsiapinasta kasvaa isona varas. Tänne tarvittaisiin apinoiden lastenkoti!

Leirintäalueen ranta laskuveden aikaan.

Leirintäalueen ranta... ja Katri

Kalliot ovat jonkinsortin hiekkakiveä, jossa on mineraaleja. Joku asiasta tietävä osaa varmasti selittää tämän paremmin. Kaikki kalliot olivat täynnä upeita värejä ja muotoja, luonnon mahtavia taideteoksia. Illalla auringonlaskun aikaan vietimme aikaa mahtavalla rannalla katsellen upeita kallioita.

Ja sitten pääsemmekin esittelemään matkan tähän astisista majoituksista ”hulppeimman”. Siis tällaiseen murjuun emme olleet aikaisemmin törmänneet. Okei, mökit näyttävät ulkoapäin varsin viehättäviltä, mutta sisällä paljastuu karu totuus. Ensimmäinen asia minkä huomaa on haju, se on jotain homeen ja sienien sekoitusta, viidakon kosteus, sitä vastaan on vaikea taistella jos on puuhökkeli.

Onneksi oli oma moskiittoverkko mukana. Kiitos Laura ja Eero osto-opastuksesta Bangkokissa.

Ja saniteettitilat, mikä suunnittelun huipentuma. Lattian kallistus on tehty tietenkin väärään suuntaan, eli kun lasket vettä (joka on muuten hieman rusehtavan väristä, kerätään vissiin jostain viidakosta), se jää seisomaan lattialle vaikka tekisit mitä. Syystä tai toisesta suihkun käyttö jäi vähäiseksi. Suihkussa käynti on hieman turhaa kahden yön viidakkovisiitillä. Suihkun jälkeen iholle pitäisi kuitenkin tunkea kilokaupalla hyttysmyrkkyä ja hikoilu alkaa heti suihkun jälkeen, kaikenlisäksi ympärillä tuntuu olevan muutenkin niin maanläheinen tunnelma, että miksi poiketa siitä :)

Voihan saniteettitilat!

Illalla kävimme opastetulla yökävelyllä. Taskulamput esille siis ja pimeääkin pimeämpään viidakkoon oppaan perässä! Viidakossa taitaa aivot jäädä narikkaan, koska jätimme kameran pois tältä kävelyltä, ihan vain siksi jotta emme saisi kuvia esimerkiksi harvinaisesta villikissasta, jonka näimme! Kissa on etevä pysymään näkymättömissä niin halutessaan, joten sen näkeminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Näkemämme villikissa oli kutakuinkin tälläainen linkin takaa löytyvä  http://www.tunturisusi.com/kissat/leopardikissa.html

Villikissan lisäksi näimme skorpionin, kaksi pienempää pit viper käärmettä, ”kepukkaeläimen”, hämähäkkejä, sammakoita (esimerkiksi vihreän myrkyllisen puusammakon), kuningaskalastajan http://www.flickriver.com/photos/robertccy/tags/kingfisher/, mustan pallon näköisen linnun jonka nimeä emme muista ja näiden lisäksi kaikenlaisia hassuja öttiäisiä.

Yökävelyn jälkeen olisi hyvät unet maistuneet, mutta niitä ei viidakko liiemmin tarjonnut. Heräsimme ääniin huoneessamme kerran, emme vielä tajunneet oikein mitä siellä tapahtuu, toisen kerran heräsimme kun sipsipurkki tippui pöydältä lattialle. Tässä vaiheessa oli selvää, että joku elukka siellä meidän kanssa yötään viettää. Emme saaneet tätä selville, joten ei auttanut muu kuin painella hyttysverkon taakse suojiin ja jatkaa unia.

Seuraavana aamuna kävimme aamupalan jälkeen patikoimassa lyhyemmät reitit, Pandan Besar näköalapaikaalle ja siitä Pandan Kecil rannalle. Rannalla sattui olemaan venekyyti tarjolla, joten suunnitelmasta poiketen otimme veneen takaisin leirintäalueelle. Lounaan jälkeen lähdimme pidemmälle ympyräreitille ”Lintang”. Heti patikoinnin alkuun bongasimme nenäapinoita, jotka söivät todella lähellä magrovepuiden vieressä kulkevaa reittiä. 

Helppokulkuistakin välillä

Pandan Besarin näköalapaikka

Ponnistusvoimaa löytyy!

Herra isoherranenä

Kaikki reiteistä alkavat noin 30 minuutin kiipeämisellä rinnettä ylös! Tässä vaiheessa huomasi energiatuotteiden tuoman helpotuksen, koska aamun ensimmäinen nousu oli tehnyt tiukkaa huonosti nukutun yön jälkeen, mutta toinen oli jo huomattavasti helpompi ja painelimme Lintang reittiä aikamoista vauhtia. Päivän päätteeksi olimme patikoineet viidakossa 9,2km! Ehkä se peruskunto ei olekaan ihan hukassa. Voi kuulostaa lyhyeltä matkalta normaalimaastossa, mutta viidakossa on omat pikku kommervenkkinsä etenemisessä :)

Muurahaisten valtatie

Kannukasvi

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Etsi kuvasta Rabbe

Leirintäalueen vakioasukit . partasiat

Paikalliset pojat pelaamassa jalista auringonlaskun aikaan

Auringonlasku leirintäalueen rannalla

Illalla kävimme vielä keskenämme pienellä yökävelyllä viidakossa taskulampun kera. Bongasimme samat pikku pit viper käärmeet, jotka näimme viimeksikin, eivät olleet vaivautuneet liikkumaan. Paljoa muita eläimiä emme kyennet näkemään/löytämään. Jonkun hassun tikkueläimen näimme. 

Yöllinen örrimörrikkä

Sitten pääsemmekin taas yöhön ja unenlahjoihin viidakon pikku murjussamme! Ensimmäisen kerran kun tajusimme, että joku otus siellä viipeltää olimme aivan varmoja, että apinat ovat päässeet mökin sisälle. Ääni oli kutakuinkin tällainen ”pläts/poks, skriiiits, taputaputaputapu” Suomennos = energiapatukka tippui rosvon mukana lattialle, rosvo yrittää raahata sitä mukaansa, rosvo jatkaa matkaa ilman energiapatukkaa. Yritimme selvittää kuka voro oli, ei mitään havaintoa. No tajusimme että mökkimme ”roskis” oli reikä lattiassa ja sen päällä muovikansi. Oletimme, että makaki on tullut siitä sisään ja ulos. Laitoimme kannen päälle 10l täyden vesiämpärin. Makakinvarma juttu.

Välikohtauksesta hieman häkeltyneinä ei uni oikein maittanut, joten lueskelimme hetken. Nooooo, Rabbe nousee mennäkseen ylellisiin toilettitiloihimme ja yllättää rosvon! Se onkin suuri viidakkorotta! Rotta pelästyy Rabbea enemmän ja viuhahtaa, no minnekäs muuallekaan kuin pesualtaan takana olevaan reikään lattiassa! Ja tämä reikä on ihan ihmisen suunnittelema juttu! Siis aivan sanoinkuvaamattoman fixua pistää lattiaan reikiä keskellä viidakkoa, niin että kaikilla asukkailla olisi omat sisäänkäyntinsä :) Tukimme reijän pyyhkeellä ja täytetyillä vesipulloilla. Rottavarma juttu. Loppuyö sujui ilman kutsumattomia vieraita.

Likaisina, väsyneinä, onnellisina ja kokemuksia rikkaampina palasimme tänään takaisin Threehouseen. Ihan kuin olisi kotiin tullut! Siistiä, sivistyksen keskellä, ilmastointi, internet, lämmintä vettä, ihania ihmisiä, puhtaat vaatteet, reijättömät seinät ja lattiat, ei hometta. Ai että se lämmin suihku tuntui ihanalta!

Mutta tulipahan käytyä ja kyllä kannatti. Mukavuuksista saa hieman tinkiä, jotta näkee palan todellisesta Borneosta. Luonnonpuistoihin ei huippuresortteja rakenneta.