Kuching ja Santubong joki

Eilen pyörimme joen rannan lähettyvillä ja maistelimme paikallisia tikkuruokia ja katukeittiöstä lettua, jonka sisään voi valita laitettavaksi juustoa, kananmunaa tai kumpaakin. Hyvää oli! Kävelimme tikkuruokien ja pussien kanssa joen rannalle, jossa on paljon paikkoja istuskeluun. Hitusen verran säikähdin kun about metrin päässä jaloista suhahti ja näin vain vallin taakse katoavan lierulaisen. Lierulainen osoittautui varaanin hännäksi! Kaivoin nopeasti videokameran esille ja sain pätkän videota varaanista. Onneksi tyyppi oli jo hyvän matkan päässä meistä, ei ollut mikään sisilisko nimittäin.

Iltapäivällä lähdimme wildlife jokiristeilylle. Hintaa oli kyllä jonkinverran, mutta oli kyllä joka pennin arvoista! Näimme aivan tajuttoman kokoisen krokotiilin! Mukana ollut opas arvioi kaverin olevan noin 4 metriä pitkä ja siltä se todella näyttikin noustessaan pintaan niin, että selässä olevat ”harjakset” näkyivät. Veneemme ei ollut mikään maailman korkealaitaisin, joten jos kroko olisi tullut vähääkään lähemmäksi olisi ehkä jo hieman pelottanut.

Kroko

Joen leveällä kohdalla pieni paratiisisaari

Viereisen veneen aito merirosvoko?

Krokotiilin lisäksi näimme jokidelfiinejä!!! Näistä kavereista oli uskomattoman vaikeaa saada valokuvia, joten jäätte nyt ilman. Delfiinit näyttäytyivät vain hieman pinnan yläpuolella ja niitä oli hieman haasteellista havaita. Onneksi näimme edes vilauksen delfiineistä, osan vuodesta delfiinit hegailevat jossain muilla seuduin kuin Santubong:n jokialueella, jolla veneilimme.

Delfiinien jälkeen meitä onnisti jälleen ja näimme nenäapinoita ja vieläpä upean kokoisen koiraan! Näitä kavereita tullaan näkemään tosin myös Bakon luonnonsuojelualueella, jolle suuntaamme huomenna aamusta. Bakolla paras aika nähdä apinoita ja muita eläimiä on herätä aamulla aikaisin ja lähteä patikoimaan hiljaa lähialueille. Katsotaan miten meitä onnistaa J

Nenäapina

Parkkeesasimme veneen magrove puiden juurakkoon ja seurailimme hetken makakiperheen elämää , hauskan näköisiä otuksia.

Makakien seurusteluhetki

Ilta alkoi laskeutua joelle. Suuntasimme veneellä vielä kauemmaksi ja ohitimme paikallisen kalastajakylän. Hetken seurailtuamme kylän elämää heidän moskeijastaan kuului rukouskutsu. Oli mystinen tunnelma, kun keskellä viidakkoa illan laskeutuessa ilmoille kaikuu rukouskutsu ja ympärillä kuuluu kaikki viidakon äänet lintujen kirskumisesta sirkkojen siritykseen. Mahtava kokemus.

Pimeä laskeutui nopeasti, emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä vaan nautimme joen ylle laskeutuvista upeista väreistä ja joenvarren näkymistä. Taivaanrannalle ilmestyi pilviä ja kaukana taivaanrannassa aloi salamoida. Veneemme kuski tiesi todennäköisesti pilvien liikkeet, koska emme kiirehtineet ukkosta tai pimeyttä karkuun. Miehet laittoivat valonheittimen päälle ja yrittivät etsiä krokotiilejä (tai niiden kiiltäviä silmiä) mangrovejuurakosta.  Krokotiilejä emme enää nähneet, mutta ajoimme veneen kiinni magrovepuuhun, joka oli täynnä tulikärpäsiä. Mahtavia pieniä otuksia, jotka kiilsivät ja vilkkuivat puun ja meidän ympärillä. Tulikärpäset lentävät niin hiljaa, että niitä on helppo ottaa kiinni ja katsella käsien sisällä

Kuchingiin palattuamme menimme syömään joenvarrelle. Paikallinen kaveri suositteli kokeilemaan täkäläistä jääteetä. Hyvää! Pitää vielä tiedustella miten tekevät sitä jos vaikka joskus itsekin osaisin, palmusokeria käyttävät ainakin tuomaan makua ja makeutta. Kokeilimme myös friteerattua banaania suklaakastikkeen ja juuton kera, ei kuulkaas laisinkaan hassumpi yhdistelmä!

Tänään vietimme oleskelupäivää guesthousella lentoja metsästäen ja poikkesimme Sarawakin luonnonhistoriallisessa museossa. Säästömielelessä ja ehkä myös liialliseen oleskelun helppouteen kyllästyneenä tein illallista meille ja onnistuin jopa aika hyvin! Aterian hinnaksi tuli huimat 0,75 senttiä euroissa J , maussa ja raaka-aineissa ei säästelty. Pitää kokeilla ehkä toistekin. Huomenna Bakolle, loppuu tää oleskelun helppous, kun astutaan vieraalle maaperälle viidakkoon.